Latautumista

Lontoo vei miusta viimeisetkin mehut ja sen jälkeinen viikko meni sitten otsikon merkeissä. Nukuin, ja yritin saada koulussa jotain aikaiseksi. Huonolla menestyksellä. Sitten alkoi onneksi lomailu. Tai muotoilinan (muotoiluopiskellijan) loma näyttää olevan enemmänkin sitä, että tekee hommia samaan tahtiin kuin aikaisemmin, mutta ei stressaa niin paljon kuin tavallisesti. Vihdoinkin alkaa taas hommailu maistua :)

Erica ja Ben pyörähti täällä käymässä pikaisesti kolmisen päivää. Vaikuttaa siltä, että tämä on huonoin kaupunki ikinä tulla, jos et opiskele jotain koruihin liittyvää. Koruihmisille näkemistä vaikutti riittävän kahdeksi päiväksi :) Myö käytiin Smuckmuseumissa, Smuckweltin mineraalimuseossa, joka on ihan mahtava! ja Fischerillä shoppailemassa. Ben loisti ainakin Fischerin jälkeen kuin Naantalin aurinko, joten ilmeisesti Fischerillä shoppailu käy turistinähtävyydestä. Tiistaina istuskeltiin "Kattobaarissa", joka on mukava ulkoilmapaikka ostarin katolla. Näkymät on ihan Pforzheimin huippua = ihan kivat. Seuraavana päivänä satuttiin kuulemaan Fridalta meidän GSGssä pyörähtäessä, että Karlsruhessa on opiskelijoiden taidenäyttelyn avajaiset. Otettiin nopsa tunnin kotonakäynti ja takaisin rautatieasemalle ja Karlsruheen. Ihanat avajaiset, rentoa porukkaa ja hyvää taidetta. Buffettikin pelasi juomapuolella. Joku tykkäsi ihan älytttömästi miun sormuksesta, joka aina lämmittää sydäntä :)

Nyt mie olen sitten yrittänyt kehitellä jotain mullistavaa seuraavaan GSG12 näyttelyyn ja muihin kursseihin. Paljon ideoita, mutta se yleinen ongelma, että mikään ei oikein ole hyvä. Että kattellaan, mitä tulee!

London

Mie oli yhden päivän vuosien takaisen vierailun jälkeen sitä mieltä, että Lontoo ei ole niin kauhean hieno paikka, mutta nyt mie muutin mieleni. Pakko päästä sinne uudestaan! Reissun pääkohteena oli Collect, arts and craft fair. Siellä ei saanut kuvata, joten en voi jakaa sitä hirveästi. Kannattaa kuitenkin vierailla, jos on mahdollisuus! Mielenkiintoisia artsuja esineitä, jotka on kuitenkin käytettäviä. Korujakin oli esillä aika paljon. Miulla on nyt noin 20 cm pino esitteitä Milanosta ja Lontoosta, eikä hajuakaan miten mie saan ne Suomeen. Collectin lisäksi jäi aikaa kierrellä kaupungilla ja museoissa. Mie liikuin ihmisten kanssa, jotka prefeerasi museoita yöelämään, joten jotain tuli nähtyäkin. Kaikenkaikkiaan oltiin Lontoossa neljä päivää.

Design museo. Ehdoton kohde. Se esittelee lähinnä brittimuotoilua, mutta ilmeisesti britit osaa asiansa. Siellä oli Hussein Khaleidin näyttely, johon mie rakastuin. Siis en Khaleidiin, vaan vaatteisiin. Konseptit oli mahtavia vaikka periaatteessa liikutaan muodin alla.

Khaleidia tämäkin.

Victoria and Albert museum. Mie ajattelin että Kassuseni saattaisi tykätä tästä. Oli iham mahtava pöytä! Kierrettiin siellä neljä tuntia, ja mie ehdin nähdä puolet. Niillä on varmaan hyvä tuotto kahvilassa. Siellä oli myös hattunäyttely, jossa ei yllättäen taas saanut kuvata, mutta kirjoittelin nimiä opaskirjaan. Pitää ottaa aikaa nettiseikkailuun.

Näiden lisäksi käytiin Royal Collace of Artissa. Voin jakaa kokemuksia korulinjasta, jos jotakuta Suomessa kiehtoo pyrkiä sinne. Ne tekee aika paljon hommia tietokoneella ja skannereilla, mutta myös artsumpaa. Kuitenkin ilmeisesti linja on aika käytettävissä tuotteissa. Satuttiin hyvään aikaan, ja maisterikakkosilla oli näyttelyn avajaiset. Vierailtiin siellä sitten illalla. Matsku oli ihan makeeta, ei tajuntaa räjäyttävää, mutta hyvää. miulla on siitä esite, jota voin vilautella sitten Suomessa.

Mie kävin myös Taten perusnäyttelyissä, jotka nekin otti neljä tuntia. Siellä oli lisäksi vaihtuvat näyttelyt, joihin olisi pitänyt maksaa. Kukkaro ja aikakaan ei antaneet periksi, joten tyydyin perustarjontaan. Mukaan tarttui pari mielenkiintoista nimeä. Tällä kertaa kirjoittelin kirppisromaanin takasivuille. Pakko alkaa kantamaan muistikirjaa kaikkialla!

Kaiken huipennukseksi Carnaby streetillä oli katutapahtuma, ja saatiin ilmaiset candy flossit, karkkivaahtotötteröiset ja boolia. Pelailtiin Gerominoa jättikoossa, tästä voisi tulla pölkyn kilpailia. Kokoluokka oli samaa ja jännitystä lisäsi se, että saatoit saada koko 1,5 m kasan pölkkyjä päällesi! Kadulla soitti illalla vielä bändikin. Jalat oli niin puhkikulutetut että oli pakko lähteä suunnistamaan meinä Piccadilly backpackersia kohden lepäilemään. Kannatta mennä tuohon hostelliin sijaitsee Piccadillyllä, huoneet on siistit, ihmiset mukavia ja halpaa majoitusta tarjolla!

Siinä Lontoo. Mie alan olla meilkein ajan tasalla bloggailussa ;)

GSG12 ja näyttelyn avajaiset siellä

GSG12 on galleria, jonka 12 koruopiskelijaa Hochschulesta pisti pystyyn noin kolme vuotta sitten. Siitä lähtien galleria on pyörinyt vaihtuvalla miehityksellä. Tänä kukukautena mukaan haluavia ei ollut niin hirveästi, joten mahduin mukaan toimintaan. Ideana on työskennellä galleriassa kahtena päivänä kuussa, maksaa noin 130e ja tämän jälkeen saa tuoda tuotteitaan näytille. Kahdesti lukukaudessa on lisäksi näyttelyn avajaiset. Jokaista varten päätetään yhdessä teema. Kaikki osallistujat yrittää tehdä jotain teemaan vähemmän tai enemmin sopivaa. Ideana kuitenkin, että korut tms. on uusia joka avajaisiin. Tästä luistetaan kyllä hieman.
Miun uudet työt. Näiden lisäksi miun relaxit pääsi mukaan, samoin kuin huopakorut. Huopakoruista on jo kolme kappaletta tehneet kauppansa, joten mie oon jo omillani galleriatoiminnasta. Satuin itse olemaan galleriassa, kun ostaja koruille tuli. Koska englanti oli vain minulla hallussa, myin korut saksaksi:) Mie hehkutin sitä sitten kaikille, jotka jaksoi kuunnella. Miun saksan opiskelu tuottaa tulosta!

Mutta uusista koruista. Yhdistelin lusikoita ja ötököitä, jotka tein valukurssilla. Feldbergiltä kotiin paluun jälkeen miulla oli neljä päivää aikaa saada jotain valmista ja uskomattoman mahtavaa aikaan, joten ainut mahdollisuus oli työskennellä Feldbergin materiaalin kanssa. Koru jossa lusikka on ötökän sisässä on valettu muotoon. Ja se on rintakoru by the way... Tikkuötökät aioin ensin kääriä kukkamuoviin, mutta näyttivät noinkin makavilta, joten jäivät törröttelemään ihan sellaisenaan.

Lähikuva kaulakorusta. Tarkoituksena oli antaa mielikuva jostain, joka kaukaa katsottuna näyttää syötävältä, karkkimaiselta, mutta kun älyää että lusikassa on ötökkö, niin sitä ei todellakaan halua työntää suuhunsa (tai jos on yli 2v. professorimme poika yritti työntää yhden isänsä suuhun).

Galleriafiiliksiä. Avajaisissa oli yllättävän hyvin porukkaa, ja skumppaa kului.

Miun korut paikallaan.

Avajaisissa kello 12 alkaa jo hiukan ramasemaan. Käytiin hakemassa pitsaa ja istuskeltiin hetki, kun ihmiset oli lähteneet. Ja fiilisteltiin. Porukka joka on galleriassa tällä hetkellä on ihan huippu, joten hauskaa oli. Yllättävän paljon oppii aina kun kasaa näyttelyä pystyyn. Ja oppii tuntemaan lisää ihmisiä täältä, joka on aina plussaa.

Schwarzwaldvalua jotain voisin kertoakin

Ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun on oikeasti aikaa. On tullut vähän matkusteltua ja hommailtua.

Schwarzwaldista siis....

Menin ottamaan osaa vapaaehtoiselle kurssille, joka oli heti Milanon reissun jälkeen. Oli hullu fiilis kun tulin kämpälle yöllä noin kahden aikaan ja aamulla yhdeksältä oli lähtö Schwarzwaldiin. Paikan nimi oli Feldberg. Siellä oli nätti vaeltajamaja, joka oli rakennettu joskus 1900-luvun alussa. Ja LUNTA! Mie olin ihan fiiliksissä, mutta suurin osa meidän porukasta ei oikein diggaillu, kun työskenneltii aika paljon ulkona.

Projekti oli tarkoitettu hiekkavaluun ja ashantivaluun. Ashanti on ihan hirveän aikaa vievää, mutta sillä saa ihan makeita juttuja aikaan. Jos valu sattuu onnistumaan. Tuotteita ei voi oikein myydä, kun niistä pitää pyytää ihan hirveä hinta. Kokemuksena ashantivalu oli kuitenkin ihan huippu. Ashanti-tekniikassa vahamuotin päälle kasataan hiekkakakkamassasta kaksi kuorta. Kummankin kuivumista pitää odottaa päivä, ja sitten ne vielä poltetaan. Koska aikaa siis jää väliin, oli Feldbergillä hiekkavaluvehkeetkin. Täällä kaikki hopea pitää ostaa, jos sen kanssa haluaa työskennellä, joten päädyin valamaan suurimman osan messingistä. Kaikenkaikkiaan tuli valeltua 800g metallia.

Päivät venyivät yleensä ainakin 12. Heti kun saavuttiin perille kaupparyhmä lähti ostamaan olutta (ja ruokaa), joten leppoisassa meiningissä tuli hommailtua. Mie olin ainut joka ei puhunut saksaa, joten viikko oli aikamoinen saksankurssikin. Välillä uinailin omissa aatoksissa, kun ei vain ymmärtänyt. Ja oli mahtavaa tulla takaisin ja puhua kavereiden kanssa englantia, kun ei tarvinnnut miettiä mitä sanoo.

Viikon aikaansaannoksista. Valoin lusikoita hiekkavalussa. Muovilusikka, joka miulla oli mallina oli noin 0.7 mm paksu, joten valaminen vaati pientä taiteilua. Suurin osa on tällä hetkellä vaillinaisia, mutta pitänee niitä jotenkin jatkaa, kuhan inspiraatiokärpänen pistää. Lusikoiden lisäksi valoin ötököitä, tarkoituksena tehdä niistä jotain seuraavan viikon opiskelijagallerian näyttelynavajaisiin. Avajaisista lisää seuraavassa tekstissä. Ashantissa valoin artsuja sormuksia, jotka vieläkin roikkuvat puolivalmiina miun odottamassa. Parista pitäisi tulla ihan makeita, kunhan päätän, miten jatkaa niiden kanssa.

Oli yllättävän mukavaa kuitenkin työskennellä viikko niin että aamulla heräsi, söi aamupalan 10.00 ja alkoi hommailemaan. Ja tosiaan parhaimmilla päivä venyi kolmeen aamuyöstä. Pitää yrittää joskus itse samaa. Hautautua jonnekin, tai ottaa etäisyyttä ja hommailla. Feldbergillä oli kuitenkin mahtavaa se, että kaikki teki hulluna töitä. Se vetää ihmeen hyvin mukaansa ja jaksaa itsekin paremmin.

Schwarzwaldvalua

Vahamallien valmistelua. Meillä oli yksi huone varattuna sottailuun ja työskentelyyn.



Ensimmäiset hiekkavalun tuotokset. Miun kalenterin päälllä.

Maisemat oli ihan hiukeat. Myö oltiin ihan vuoren huipun lähellä. Huipulle kiipesi noin puoli tuntia. Kokeilin kerran, ja koska lumi oli loskaista, päätin märkien kenkien takia jättää tekemättä toiste. Ja mie unohdin ottaa kameran mukaan ainoalla kerralla. Opin saksaa nass=märkä, drocken=kuiva, ruig (tai jotain sinne päin) = hiljainen, äänetön.

Ashantivalua. Muotit laitettiin valmiina punaiseen pönttöön jossa oli hiiliä. Pönttöön piti pumpata ilmaa kokoajan, jotta lämpötila oli tarpeeksi korkea. Joten pumppaa, pumppaa, kaljaa, pumppaa, pumppaa. Tätä jatkettiin pari päivää. Mie sain onneksi valettua ensimmäisenä päivänä sillä toisena pävänä sama jatkui tihkusateessa.

Miun jättiläismuotti juuri pöntöstä tulleena. Muotti nostettiin pöntöstä ja käännettiin ympäri nopeasti, jolloin sula metalli muotin alaosasta täyttöi yläosan tässä vaiheessa tyhjät onkalot. Ja jos oli tuuria, syntyi koru. Mie päätin laittaa kolme vahaa yhteen muottiin, koska suosituksena oli tehdä vain 5 muottia. Lopputuloksena oli 150g metallia sisältävä jättiläinen, joka piti lämmitellä pöntössä yksinään. Yleensä siis pönttöön laitettiin kolme samaan aikaan. Miun yllätykseksi jättiläinen oli onnistunut, ja sieltä tuli parhaat korunaihiot.

Milano

Miulla ei ole mitään hajua siitä, mitä Milanossa voi nähdä, jos ei mene messuille. Mutta messut on mahtavat. Mie hengailin vain ZonaTortonan alueella, mutta se itsessään on jo aika iso messutapahtuma. Zona Tortona keskittyy uuteen designiin ja rajoja rikkoviin tuotteisiin. Verrattuna siis isoon Milanon biennaaleen, joka keskittyy isompiin firmoihin ja kaupalliseen tuotantoon. Kuitenkin mm. Ikea halusi ilmeisesti välttämättä olla Zona Tortonan alueella. Tässäpä johdanto. Sitten itse siihen mitä siellä abouttia tapahtui.

Myö siis ajettiin Sveitsin läpi autolla. Pforzheimista Milanoon ajaa noin seitsemän tuntia joka vastaa muistaakseni noin matkaa Lahdesta Ouluun, kuolkaa Suomen etäisyyksiin. Sveitsiin ajaa kahdessa tunnissa. Sveitsikuva on viimeisenä. Alpit oli mahtavat, ja Sveitsiin on ihan pakko päästä joskus joko ajelemaan pyörällä tai sitten autoilemaan. Se ei oo mitenkään kauhean iso maa ja tiet menee pääasiassa vuonojen pohjalla. Joten pyörälläkin pääsisi.

Milanossa meillä oli asunto kuudelle hengelle, jossa asui parhaimmillaan 15 ihmistä. Mutta asuminen oli halpaa. Yllä on kuva siitä kun pystytettiin messuja puolitoista päivää putkella. Kuva on noin 9 aikaan illalla, kun oli pakko hakea vähän tsemppipitsaa ja olutta. Kymmeneltä oli pakko lähteä pois. Kyseessä siis ei ole lomamatka. Kuten tulemme huomaamaan.

Vihdoinkin päästiin relaamaan. Kuva on ensimmäisen päivän aperatiivistä. Joka päivä meillä siis oli osastolla aperatiivi, aina eri ihmisen. Tässä mie ja Liesl juodaan Ninan kupeista Camparia. Joka päivä tuli juotua keskimäärin 1,5 Camparialasillista jossain muodossa. Meidän osastolta näki Camparin osastolle, josta sai ilmaista juomista. Liesl on huipputyyppi Australiasta, pitää mennä moikkaamaat tytsiä Amsterdamiin, jossa se työskentelee koruartistille asuntopalkalla.

Sitten parina päivänä oli aikaa hieman katsella ympärille. Joka päivä tuli oltua puoli päivää osastolla jeesaamassa. Messuilla oli ihan huippumakeita tuotteita, ja mukaan tarttui iso läjä kaikenlaisia lippulappusia.

Sitten eräänä päivänä vuokrattiin pyörät ja ajeltiin ympäri Milanoa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla ihan missä kaupungissa vaan. Oli ihan hurjan hauskaa huristella. Siinä näkee paljon enemmän kaupunkia kuin kävellen ikinä. Syötiin puistossa täytetyt patongit ja pällisteltiin kauniita ihmisiä.

Lauantaina oli miun aperatiivi. Mentiin laittamaan verhoja, jotka roikkuu taustalla kymmeneltä kattoon ja pois lähdettiin puoli yhdeltätoista. Koko päivänä mie söin patongin ja banaanin, ja laihduin Milanon reissun aikana kilon pari. Kuvassa on miun professori Cristina Ludeke, joka oli uskomattoman energisena osastolla joka päivä käytännössä koko ajan. Ihana ihminen. Miun aperatiivi siis oli happening oloinen tempaus nimeltään netaperatif. Ideana oli tuoda yhteen ihmisiä eri puolilta maailmaan juomaan ja syömiskelemään yhdessä, ja luonnollisesti siinä samalla jutustelemaan. Kummallakin osallistujalla oli samat tuotteet. Mie lähettelin siis settejä ympäriinsä ihmisille. Muutama ihan onnistunut keskustelu syntyi ja eräs pariskunta puhui tunnin parin yhdysvaltalaisen kanssa.

Munchenkuvia2

Kävelyllä Munchenin English Gartenissa. Ihana paikka, jos ilma on hyvä (ja se oli:) Siellä voi vuokrata ratasveneen tai soutuveneen ja soudella pienellä lammella, käyskennellä käytävillä tai sitten jos oluthammasta kolottaa mennä istumaan Hoffbräuhausin Biergarteniin ja nautiskella Mass (litran tuoppi) olutta ja kuunnella soittokuntaa. Ei kolottele enää. Ja ruokaakin saa, ainakin jos syö lihaa tai tykkää Brätzeleistä. Valikoima siis ei ole kauhean laaja.

Flamingo munchen zoosta. Mie näin vihdoinkin ihan oikean jäljittelyn jälkeen. Hassuja eläimiä.

Valkoinen apinapapina rantalomalla. Istuskeltiin Kassun ja porukoiden kanssa joen rannalla kun oli niin lämmin (kuten kuvasta voi päätellä).

Munchenin lelumuseo. Ihan uskomaton paikka. Voittaa jopa sen teknisen museon leluosaston.

Lelumuseon ikkunasta kun katsoo, niin maailma näiyttää tältä. Oli pakko ottaa turistikuvia Marienplatzin Rathausista.